Lausunnot ja kannanotot

Katto-hankkeen vaikuttamistyön tavoitteena on lisätä tietoisuutta maahanmuuttajien asunnottomuudesta ja edistää maahanmuuttajien asunnottomuutta ehkäiseviä toimia yhteiskunnan eri tasoilla. Merkittävässä roolissa maahanmuuttajien asunnottomuuden ehkäisemisessä on poliittisen päätöksenteon (asunto- ja kotouttamispolitiikka) lisäksi yleinen asenneilmapiiri ja se, suhtaudutaanko maahanmuuttajiin asuntomarkkinoilla yhdenvertaisesti muiden kanssa.

30.6.2016 HS Mielipide: Kotoutuminen on vaikeaa, jos ei saa vakituista asuntoa

Kotoutuminen on vaikeaa, jos ei saa vakituista asuntoa

Vaikka huutava pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista pääkaupunkiseudulla on yleisesti tiedossa, poliittista tahtoa ongelman ratkaisuun ei tunnu löytyvän.

MIELIPIDE

Helsingin Sanomat

 

VALTIONEUVOSTO hyväksyi kesäkuussa asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman vuosille 2016–2019. Aune-ohjelma on jatkoa Paavo 1 - ja Paavo 2 -ohjelmille, joiden ansiosta pitkäaikaisasunnottomuus on Suomessa vähentymässä. Tämä on Euroopan mittakaavassa poikkeuksellista.

Valitettavasti maahanmuuttajien asunnottomuus lisääntyy myös Suomessa. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (Ara) tilastojen mukaan vuonna 2015 yksin elävistä asunnottomista 27 prosenttia ja asunnottomista perheistä 54 prosenttia oli maahanmuuttajia. Maahanmuuttajien keskuudessa on myös paljon niin sanottuja piiloasunnottomia, jotka eivät välttämättä näy tilastoissa.

SYYT maahanmuuttajien asunnottomuuteen ovat moninaiset. Tehokkaammalla tiedon jakamisella, neuvonnalla ja muilla pehmeillä keinoilla, joita myös kolmannella sektorilla on käytettävissään, voi tiettyyn pisteeseen asti pyrkiä ehkäisemään ja vähentämään maahanmuuttajien asunnottomuutta.

Paljon ratkaisevammassa roolissa ovat kuitenkin suuret rakenteelliset syyt. Esimerkiksi huutava pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista pääkaupunkiseudulla, jossa sekä suurin osa asunnottomista että maahanmuuttajista oleskelee, on yleisesti tiedossa oleva tosiasia. Silti konkreettiset toimenpiteet asuntopulan lievittämiseksi ovat vuodesta toiseen riittämättömiä. Poliittista tahtoa ongelman ratkaisuun ei tunnu olevan.

PÄÄKAUPUNKISEUDUN kaupunkien vuokra-asuntoihin jonottaa jopa kymmeniätuhansia kiireellisessä asunnontarpeessa olevia ihmisiä. Niinpä katseet kääntyvät yksityisten vuokramarkkinoiden puoleen.

Osa maahanmuuttajista kohtaa asunnonhaussa syrjintää etnisen alkuperän perusteella, mutta nykytilanteessa ilman asuntoa jää helposti myös pienituloinen tai tulonsiirtojen varassa elävä kantasuomalainen. Yhteiskunnan kannalta on kestämätöntä, jos heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevilla ihmisillä ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia saada kunnollista asuntoa yleishyödyllisiltä eikä yksityisiltä toimijoilta.

Valtionhallinnon arvioiden mukaan Suomesta viime vuonna turvapaikkaa hakeneista yli 30 000 ihmisestä noin 10 000 tulee saamaan oleskeluluvan. Kuitenkin vain noin 4 000:lle on tiedossa kuntapaikka.

Monessa kunnassa nimenomaan vuokra-asuntopula on merkittävä este kuntapaikkojen tarjoamiselle. Asuntopulan vuoksi suuri määrä oleskeluluvan saaneita on vaarassa jäädä jumiin vastaanottokeskuksiin tai joutua hämärien asunnonvälittäjien armoille.

JÄÄRÄPÄISIMPIÄ maahanmuuton vastustajia lukuun ottamatta kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että Suomeen jäävien nopea kotoutuminen on kaikkien etu.

Ilman vakituista asuntoa tavallisen arjen rakentamisen edellytykset Suomessa ovat heikot. On turha odottaa opiskelu- tai työllistymispyrkimysten tuottavan tulosta, jos asumisen epävarmuus varjostaa jokapäiväistä elämää.

Asuminen tulee huomioida nykyistä paremmin kaikissa maahanmuuttajien kotoutumiseen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen tähtäävissä toimenpiteissä.

Riitta Salin
toiminnanjohtaja

Tuija Mustajärvi
projektikoordinaattori

Katto-hanke, Moniheli ry

http://www.hs.fi/mielipide/a1467170354532

17.10.2016 Järjestöjen yhteinen kannanotto Asunnottomien yönä 2016

Kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen on kaikkien etu

Vuosina 2008-2015 toteutetut valtakunnalliset pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmat (PAAVO 1 ja 2) ovat onnistuneet tehokkaasti vähentämään pitkäaikaisasunnottomien määrää. Samalla asunnottomuuden riski koskettaa yhä useampaa pieni- ja keskituloista korkean vuokratason ja kohtuuhintaisten asuntojen puutteen vuoksi erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Yhden haavoittuvimmista ryhmistä muodostavat pienituloiset yksineläjät.

Varsinkin nuorten ja maahanmuuttajien tilanne on huolestuttava: ARA:n tilastojen mukaan vuonna 2015 lähes neljännes yksinelävistä asunnottomista oli alle 25-vuotiaita nuoria ja yli neljännes maahanmuuttajia. Asunnottomista perheistä yli puolet oli maahanmuuttajaperheitä. Maahanmuuttajien asunnottomuudelle tyypillistä on myös niin sanottu piiloasunnottomuus, joka ei näy tilastoissa.

Oma koti on yksi toimivan arjen peruspilareista: ilman vakinaista asuntoa on erittäin vaikea keskittyä koulunkäyntiin, opiskeluun tai työntekoon. Tehokas asunnottomuuden ennaltaehkäisy vähentää riskiä yhteiskunnan marginaaliin ajautumisesta ja säästää näin yhteiskunnan resursseja pitkällä tähtäimellä.
Vaikka asuntopula ja asumisen kalleus ovat hyvin tiedossa olevia ongelmia, konkreettiset toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi ovat vuodesta toiseen riittämättömiä.

”Viime kädessä kyse on poliittisesta tahdosta”, muistuttaa Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola.

Vaikea asuntomarkkinatilanne hankaloittaa nuorten itsenäistymistä lapsuudenkodista ja on merkittävä haaste maahanmuuttajien kotoutumiselle. Maahanmuuttajat kohtaavat lisäksi syrjintää asuntomarkkinoilla.
”Toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajilla esimerkiksi suomen kielen taidon puute ei enää selitä sitä, miksi he tulevat toistuvasti ohitetuksi asuntonäytöissä”, huomauttaa R3 Maahanmuuttajanuorten tuki ry:n hankejohtaja Jenni Tahvanainen. ”Tämänkaltaisten kokemusten kasautuminen on omiaan vahvistamaan ulkopuolisuuden tunnetta.”

Vuoden 2016 aikana noin 10 000 turvapaikanhakijan arvioidaan saavan oleskeluluvan. Pula kohtuuhintaisista asunnoista hidastaa vastaanottokeskuksista kuntiin siirtymistä ja uuden elämän aloittamista Suomessa. Lisäksi se kärjistää vastakkainasettelua yhteiskunnan eri ryhmien välillä.

”Vastakkainasettelun sijaan pitää keskittyä ratkaisuihin: viimeistään nyt tarvitaan vastuullista asuntopolitiikkaa, jotta kestämätön tilanne vuokra-asuntomarkkinoilla saadaan purettua”, painottaa Tiivola.
”Kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen ei ole vain uusien tai jo pidempään Suomessa asuneiden maahanmuuttajien etu, vaan hyödyttää kaikkia pieni- ja keskituloisia”, kiteyttää toiminnanjohtaja Riitta Salin Monikulttuurijärjestöjen yhteistyöverkosto Moniheli ry:stä.

Helsingissä 17.10.2016

Lisätietoja:
Toiminnanjohtaja Riitta Salin, Moniheli ry, p. 044 535 5722
Toiminnanjohtaja Sanna Tiivola, Vailla vakinaista asuntoa ry, p. 050 407 9702
Hankejohtaja Jenni Tahvanainen, R3 Maahanmuuttajanuorten tuki ry, p. 045 1431799

Allekirjoittajat:
Moniheli ry
Vailla vakinaista asuntoa ry
R3 Maahanmuuttajanuorten tuki ry
Sininauhasäätiö
Espoon Järjestöjen Yhteisö EJY ry
Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät – KOVA ry
Kriminaalihuollon tukisäätiö
Monika-Naiset liitto ry
Nuorisoasuntoliitto ry
Suomen Pakolaisapu ry
Suomen Pelastusarmeijan Säätiö sr
Suomen Setlementtiliitto ry
Takuu-Säätiö
Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilma
Vantaan Järjestörinki ry ja Kansalaistoiminnan keskus Leinikki
Vuokralaiset ry

16.10.2017 Yhteinen kannanotto Asunnottomien yönä 2017

NOLLATOLERANSSI HÄMÄRÄLLE TOIMINNALLE
Julkaisuvapaa 16.10.2017
Kannanotto

“En tiennyt, että Helsingissä on systeemi, jossa täytyy maksaa isoja summia käteisenä, jos haluaa asunnon”, kertoo Kontulan keskuksessa sijaitsevassa perheyrityksessä työskentelevä yksinhuoltaja, joka on muuttanut Helsinkiin Lahdesta ja on alunperin kotoisin Lähi-idästä. “Pyyntöhinta vaihtelee; jos asuntoa etsivällä on oma yritys, saattavat pyytää jopa 3500 euroa, muuten välitysmaksu on 600-2000 euron välillä. Hinta riippuu siitä, mistä päin asunto on ja kuinka kiireellinen on asunnon tarve. Jos maksat, saat asunnon heti.”

Ympäristöministeriön keväällä 2017 julkaiseman pakolaisten asumisselvityksen mukaan turvapaikanhakijoiden ja oleskeluluvan saaneiden vaikutus asuntomarkkinoihin ja erityisesti valtion tukemaan vuokra-asuntokantaan jäi vähäiseksi, vastoin oletuksia. Oleskeluluvan saaneet hankkivat akuutissa tilanteessa ensisijaisesti asuntonsa vapaarahoitteisilta markkinoilta johtuen useammasta tekijästä – asumisen vaihtoehtoja koskevan tiedon puutteesta, etnisten yhteisöjen ohjaavasta vaikutuksesta tai ARA-asuntojen vähäisestä joustosta pääkaupunkiseudun kysyntäpaineessa. Selvityksessä nostettiin esille asumisen haasteiden muodostuvan kohtuuhintaisten asuntojen ja eri toimijoiden välisen yhteistyön puutteesta, pakolaisten tietämättömyydestä ja haavoittuvasta asemasta sekä riittämättömistä toimenpiteistä integroitumisen edistämiseksi. Kaikki edellä mainitut syyt vaikeuttavat, ei vain pakolaisten asunnon löytämistä, vaan koskevat myös Suomessa pidemmän aikaa asuneita, eri syistä Suomeen muuttaneita henkilöitä, joiden kotoutumisprosessia ei ole viety kunnolla loppuun.

Suomen yksin elävistä asunnottomista joka neljäs ja perheistä yli puolet ovat maahanmuuttajataustaisia. Lisäksi yli 80% asunnottomista yöpyy tuttavan sohvalla. Eivätkä tilastot edes kerro koko totuutta, sillä tilastojen ulkopuolelle jää paljon henkilöitä. Helsingissä ei tilastoida romaneja lainkaan asunnottomiksi, puhumattakaan paperittomista, myöskään kaikki EU- kansalaiset eivät ole rekistereissä. Nuorten aikuisten piiloasunnottomuus on myös kasvava ongelma, josta myöskään ei ole olemassa tarkkoja tietoja.

Haavoittuvassa asemassa oleva henkilö, joka elää sosiaaliturvan varassa, jonottaa asuntoa pitkän jonon hännillä ja/tai kokee syrjintää asuntomarkkinoilla, on helposti lähestyttävä uhri hämärille asunnonvälittäjille. Laittoman toiminnan lisääntyminen ja arkipäiväistyminen nähtiin YM:n selvityksessä yhtenä seurauksena syille, jotka estävät maahanmuuttajia löytämästä kohtuuhintaisia asuntoja.

Helsingin Sanomien 23.9.2017 julkaiseman vuokra-asuntohuijaukseen liittyvän lehtijutun mukaan vuonna 2016 poliisille ilmoitettiin 92 asunnon vuokraukseen liittyvästä huijauksesta. Hämäristä vuokranvälittäjistä sen sijaan ei ole mitään tarkkoja tietoja. ”Ei kukaan mene poliisille kertomaan, ihmiset tarvitsevat asuntoja ja maksamalla välitysmaksuja käteisellä pöydän alta he saavat. Vaikka onhan tämä rikos. Minä en ymmärrä, miten nämä välittäjät saavat käsiinsä näitä asuntoja…” ihmettelee Kontulassa työskentelevä yksinhuoltaja. ”he ulottuvat nimenomaan meihin ja leimaavat täten maahanmuuttajatkin, heille ei saisi antaa tilaa toimia… Ensin asuntomarkkinat, kohta he rupeavat toimimaan pankkina, jos asialle ei tehdä mitään.”

Allekirjoittajat ovat huolissaan vuokra-asuntomarkkinoilla tapahtuvasta syrjinnästä ja sen vaikutuksista erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin maahanmuuttajiin ja heidän itsemääräämisoikeuden ja valinnanvapauden toteutumiseen. Kirjoittajat toivovat asumis- ja neuvontapalvelujen pystyvän jatkossa nopeammin ja joustavammin vastaamaan tarpeisiin, lisäksi vaaditaan tiedon saavutettavuuden parantumista ja viranomaisten seurannan tiukentumista, jotta hämärillä toimijoille ei olisi tilaa liikkua asuntomarkkinoilla. Nollatoleranssi laittomille toimijoille!

Helsingissä, 13.10.2017

Lisätietoa: 
Katto-hankkeen projektikoordinaattori Melis Arı-Gürhanlı, Moniheli ry, melis.ari@moniheli.fi p. 050 309 3925

Allekirjoittajat
Moniheli ry

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA)
Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma 2016-2019 (AUNE)
Asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Espoon Järjstöjen Yhteisö EJY ry
Espoon aikuisten sosiaalipalvelut
Familia ry
Hakunilan kansainvälinen yhdistys ry
Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy
Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö sr.
Irakin Naisten ry
Kalliolan setlementti
Kohtaamisia Itä-Helsingissä -hanke / Voimauttavan taiteen äärellä ry
Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät – KOVA ry
Kotona Kaupungissa -hanke
Kriminaalihuollon tukisäätiö
Kuluttajaliitto
Kurdiliitto ry
Maahanmuuttajaien Päihde ja Mielenterveysongelma Ry
Monik ry
Monika-naiset liitto ry
Naapuruussovittelun keskus
Nicehearts ry
Nuorisoasuntoliitto ry
Pakolaisneuvonta ry
Sininauhasäätiö sr
Suomen afganistanilaisten yhdistysten liitto ry
Suomen Benelux-instituutti
Suomen Caritas ry
Suomen Kiinalaisten Allianssi SKA ry
Suomen Setlementtiliitto
Suomen somalialaisten liitto ry
Suomen Venäjänkielisten Yhdistysten Liitto ry – FARO
Suomen Vuokranantajat ry
Suomi-Syyria Ystävyysseura ry
Takuuusäätiö
Vailla vakinaista asuntoa ry
Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilma
Vantaan kaupunki
Vuokralaiset ry

16.10.2018 Yhteinen kannanotto Asunnottomien yöna 2018

Helsingin Asunnottomien yön järjestäjät ovat huolissaan siitä, etteivät asunnottomat ja muut haavoittuvassa asemassa olevat saa yhdenvertaisesti tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Palveluiden riittämättömyys ja hoitoon hakeutumisen kynnykset kärjistävät ongelmia ja johtavat jopa asunnottomuuteen.

Perustuslain mukaan palveluiden tulee olla yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla. Tällä hetkellä palveluiden saatavuudessa ja saavutettavuudessa on puutteita, jotka johtavat siihen, että henkilöt, jotka tarvitsisivat palveluita, eivät niitä välttämättä saa.

- Ihmiset ovat eriarvoisessa tilanteessa, koska apua saavat nyt he, joilla on voimavaroja hoitaa asioitaan ja he, jotka ovat valmiita ottamaan sitä apua, mitä heille tarjotaan. Se ei ole välttämättä sitä, mitä he oikeasti pyytävät ja tarvitsevat, Suomen Setlementtiliiton toimitusjohtaja Pentti Lemmetyinen toteaa.

Yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää, että palveluihin pääseminen on kynnyksetöntä ja helppoa. Käytännössä tämä tarkoittaa ympärivuorokautisia palveluja, joihin voi hakeutua ilman ajanvarausta tai lähetettä. Myös ennaltaehkäiseviä, jalkautuvia ja kotiin vietäviä palveluja tulee lisätä. Lisäksi tarvitaan tukea palvelu- ja tukiviidakossa luovimiseen. Palveluissa tulee huomioida erilaiset kielelliset tarpeet esimerkiksi maahanmuuttajien ja selkokieltä tarvitsevien osalta.

- Kasvokkaisen kohtaamisen vähentymisen ja osaavimpien ehdoilla toteutetun digitalisaation myötä palvelut ovat etääntyneet ja ne ovat huonommin asunnottomien saavutettavissa, sanoo Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola.

Asunnottomuus on ihmisoikeusloukkaus, jonka rakenteellisia syitä ovat eriarvoisuus ja pula kohtuuhintaisista asunnoista. Asunnottomuuteen ei välttämättä liity muita ongelmia. Pitkittyessään asunnottomuus kuitenkin saattaa johtaa mielenterveyden ongelmiin ja päihteiden väärinkäyttöön. Toisaalta päihde- ja mielenterveysongelmat lisäävät asunnottomuuden riskiä.

- Pienituloisuuden ja talousvaikeuksien lisäksi mielenterveyden haasteet ja päihteiden ongelmakäyttö ovat keskeisiä asunnottomuuden riskiä kasvattavia tekijöitä. Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kannalta päihde- ja mielenterveyspalveluiden toimivuus on iso kysymys; sekä sen kannalta, mitkä mahdollisuudet ihmiselle asunnottomuuden päätyttyä on saada elämä taas raiteilleen, kommentoi aikuistyön päällikkö Tuomas Tenkanen EHYT ry:stä.

Arviolta vain puolet mielenterveyspalveluita tarvitsevista ja kolmannes päihdepalveluita tarvitsevista on niiden piirissä (STM:n arviomuistio mielenterveys- ja päihdepalveluista ja lain uudistamistarpeista, 2016). Palveluihin hakeutumisen vaikeus johtaa siihen, että moni palveluita tarvitseva ei onnistu pääsemään niiden piiriin tai jättää kokonaan yrittämättä.

- Tällä hetkellä esimerkiksi Helsingissä päihdekatkaisu- tai vieroitushoitoihin pääseminen edellyttää aina lähetettä. Katkaisu- tai vieroitushoito on ensimmäinen askel päihdekierteen katkaisemisessa. Riippuvuuden hallitsemassa elämässä on kohtuutonta odottaa asiointia monella luukulla lähetteen saamiseksi, sanoo Tukikohta ry:n toiminnanjohtaja Ron Furman.

Painopiste on viime vuosina siirtynyt laitoshoidosta avo- ja asumispalveluihin. Pitkäaikaisasunnottomuutta on vähennetty perustamalla tukea tarvitseville päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiville asunnottomille asumisyksiköitä. Yksiköissä ei kuitenkaan ole resursseja päihde- tai mielenterveyspalveluiden toteuttamiseen ja ajatuksena onkin, että asukkaat saavat tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut julkisen palvelujärjestelmän kautta.

- Monesti asumisyksiköiden työntekijät joutuvat tekemään hartiavoimin töitä, jotta asukkaat saavat tarvitsemansa palvelut. Palvelutaso ei ole riittävä päihde- ja mielenterveyspalveluiden osalta. Kuntoutusta tarvitsevien kokemusten mukaan palveluihin pääsy on vaikeutunut, sanoo projektipäällikkö Leena Rusi Sininauhasäätiöstä.

Palveluiden saavutettavuuden parantamiseksi Helsingin ja muiden kuntien on kohdennettava niihin tarpeeksi rahaa.

- On tärkeää noudattaa Asunto ensin -periaatteita, joilla tuetaan kansalaisten yhdenvertaisuutta ja sitä kautta myös palveluihin pääsyä. Palveluita tulisi kehittää siten, että ne olisivat myös asunnottomien ja muiden huono-osaisten käytettävissä, A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Olavi Kaukonen muistuttaa.

Allekirjoittajat:
Vailla vakinaista asuntoa ry
A-klinikkasäätiö sr
Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö sr
Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry
Emmaus Helsinki ry
Helsingin Sosiaalinen Oikeudenmukaisuus ry
Irti Huumeista ry
Kalliola Oy - Uudet setlementtiratkaisut
Kallion seurakunta
Keravan Hannu ja Kerttu ry
Kriminaalihuollon tukisäätiö sr
KRIS - Suomen keskusliitto ry
Kunnon Elämä ry
Mielenterveyden keskusliitto ry
Moniheli ry
Sininauhaliitto
Sininauhasäätiö sr
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
Suoja-Pirtti ry
Suomen Pelastusarmeijan Säätiö sr
Suomen Setlementtiliitto
Tukikohta ry
Vihreä Keidas ry